Malevouksen aikakirjat - Suuri matka (Chapter1)

Olipa kerran, kaukana pohjoisessa, gröönlannin rannikolla, pieni viikinki kylä. He eivät olleet normaaleja karuja ja raakoja viikinkejä, vaan rauhanomaisia ja ilomielisiä viikinkejä. Vaan eräs heistä...ei ollut....hän oli villi kuin jalopeura!...Raaka kuin harmaakarhu! Nopea kuin kotka! Ja verenhimoinen kuin nälässä pidetty kojootti! Hänen nimensä oli Malevous!

Malevous oli vittuuntunut kansaansa, joka vain hyssytti pienessä kylässään kaukana kaikesta, kalastaen rupuisia pikkukaloja. Niimpä hän päätti lähteä suurelle retkelle(The Great Journey) Malevous suuntasi länteen, jossa hän tiesi elävän raakoja barbaari kansoja. Yksi näistä barbaarikansoista oli Sienimetsän Ruhtinaat.

Malevous matkasi halki jäisten huippuvuorten, ja sohjoisten ja jäätävien solien. Päivien kuluttua, eräänä iltana, Malevous viimein saapui näköetäisyydelle Sienimetsän Ruhtinaiden kaupungin massiivisille pronssiporteille. Hän päätti yöpyä, ja hyökätä linnoitukseen sitten aamulla, virkeänä.

Aamu sarasti. Malevous keitti kupposen vahvaa sienenjuuri sumppia, ja siemaisi se ahnaaseen kitaansa sienipiiraan kera. Hän teroitti jättimäisen kaksipäisen kirveensä, ja lähti matkaan jäistä rinnettä pitkin, kohti linnoitusta! Porttien eteen saapuessaan, hän päästi massiivisen, häräjävän pierun, ja huusi:"Nyt saatana joka vitun rumanaamanen barbaari siellä typerässä nössö linnass antautuu minun palvelukseeni, ja lähtee valloittamaan maailmaa!" Tämän huudettuaan, hän havaitsi kuinka muurin päälle alkoi kertyä satoja, ellei tuhansia rumia karvapäitä. Malevous nielaisi. Mutta Malevouksen onneksi, hänen massiivinen pierunsa kaikui hänen takanaan vuorilla, aiheuttaen lumivyöryn. Sienimetsän Ruhtinaat hämmästyivät niin suuresti, että luulivat Malevousta profetoiden ennustamaksi Kuninkaaksi, joka on tuleva saapumaan kaukaa lännestä, luonnonvoimat mukanaan. Ruhtinaille tuli puu pöksyyn ja he antautuivat.

Päivien kuluessa, ja joukkojen valmistautuessa suuren valloitus retkeen, Malevous ja Sienimetsän Ruhtinaat tutustuivat toisiinsa. Ilmeni että Malevous onkin kova jätkä, ja he alkoivat pitää hänestä, siten he alkoivat kutsua häntä Maleksi. Nyt Malella oli siis puolellaan Sienimetsän Ruhtinaat sekä heidän myötätuntonsa! Hän oli valmis maailman valloitukseensa!

Niin Male joukkioinensa lähti matkaan. Heidän tavoitteenaan oli valloittaa gröönlanti, ja kerätä sieltä armeija suurempaa tarkoitusta varten.

He matkasivat Junttilan ja Boromirin Veljeskunnan kautta aina Kultaiseen Kaupunkiin, valloittaen kaikki. Viimein he olivat vallanneet joka ikisen gröönlannin kaupungin, joka ikisen paitsi Malen kotikylän, joka oli kuulu rauhaa rakastavista, mutta tosipaikan tullen maailman parhaimmista taistelijoista. Mutta eihän sillä pikku kylällä ollut mitään mahdollisuuksia muutaman satatuhatpäisen armeijan musertavalle mahdille. Nyypät lyttyyn vessan pyttyyn saatana!, Male karjui kuin raivohullu!

Koko gröönlanti oli valloitettu. Mitä nyt? Malella oli mielessään ollut jo kauan suuret suunnitelmat. Eurooppa! Rooma sun muut pikku nyyppäkylät olisivat helppoja vastuksia, mutta sitten on se suomi. Ei herranjumala,Male ajatteli tuskissaan. Suomi, tuo karvanaamojen kotimaa, suurten soturien laakea laakso. "Ken sinne käy, ei takaisin tuloho", Oli Sienimetsän Ruhtinaiden arkkipiispa Mario virkkonut. Vaan eipä ollut Male siitä vähääkään piitannut.

Urheasti he rakensivat venehet, ja lastasivat moni tuhat päisen armeijan niihin, ja lähtivät matkaan. Kohti suomea! Karvanaamoille kyytiä! He saapuivat tähän suuren kylmään maahan, hiljalleen he lähtivät etsimään ensimmäistä kylää pienen tiedustelujoukon turvin. He näkivät nyt pienen kylän, se olkikattoisten talojen piipuista tuprusi tummanharmaa savu. Yhtäkkiä! Heidän kimppuunsa kävi joukku alastomia miehiä! Jotka alkoivat nylkyttää heitä! Miehe juoksivat hädissään pakoon. He pääsivät täpärästi pakoon! Takaisin leiriin päästyä, Male ilmoitti että kippari oli tehnyt pienen virheen, ja rantaututnut kuuluisaan Puppelus Homo Sapiens lajin maille(Ruotsi).

Parin päivän viivytyksellä he selvisivät Suomeen. Täällä heitä kohtasi eräs vielä suurempi kirous, kuin Ruotsalaiset homopojat.....Sauna demonit! Ne olivat kehittyneempiä versioita suomalaisista sotilaista. Niiden nahka oli kivetetty kovaksi kuin graniitti erikoisella kemiallisella käsittelyllä nimeltä Sauna. Niiden nahkaan pystyi vain ikijäästä taottu kirves, joka tappaa Saunademonit jäädyttämällä niiden kivekset, joissa niiden aivot sijaitsevat.

Sienimetsän Ruhtinaat tietävät kaiken kaikesta, joten he olivat pakanneet mukaan tämän kyseisen ikijää kirveen. Näin he voittivat nämä karmivat demonit, jotka heppi heiluen juoksivat sotilaita päin koilottaen samalla käsittämätöntä kieltä.

Vielä oli yksi este, Suomalaisten sotajoukot. Suomalaisilla oli käsittämättömän voimakas salainen ase, Viina. Se antoi suunnattomat voimat ja nosti iskun kestokykyä suunnattomasti. Lisäksi se teki Suomalaisista suunnattoman agressiivisia.

Mutta Sienimetsän Ruhtinailla oli ässä hihassa, Tattikannabis! Se muutti käyttäjänsä zombimaiseksi olioksi, joka tartutti kaikki ihmiset joihin se koski, muuttaen ne omiksi alaisikseen. Näin male sai puolelleen myös karvanaamaisen zombiarmeijan.

Malevous jatkoi matkaansa läpi Euroopan, ja valloitti sen helposti. Nyt jäljellä olisi enää maailma.